Luonto perinteisesti mielletään liittyväksi vapaa-aikaan ja elämyksiin, mutta sen muut vaikutukset jäävät usein taka-alalle kun puhutaan esimerkiksi organisaation kehittämisestä ja tai vaikkapa johtamisesta. Olisiko luonnolla ja luontoaktiviteeteillä jotain annettavaa myös henkilöstöhallinnossa, johtamisen ja johtamistatapojen kehittämisessä? Tätä ajattelin pohtia tänään.
Perinteisesti luonnolla on oma paikkansa TYKY- ja TYHY-päivissä, mutta usein aktiviteetit jäävät irrallisiksi ja elämyskeskeiseksi ohjelmanumeroksi, jolla haetaan hyvää fiilistä sekä yhteisiä elämyksiä. Voisiko asialla olla syvempiäkin ulottuvuuksia? Uskon että voi.
Luonnossa ammatikseen työskenteleville on tuttua johtamisen merkitys ja sen vaikutukset esimerkiksi turvallisuuteen. Luonto tarjoaa meille välillä ankarankin ympäristön olla, toimia, kehittyä ja kasvaa. Huonot valinnat, suunnitelmien noudattamatta jättäminen, muuttuvat sääolosuhteet ja välinpitämättömyys jne. voivat johtaa erittäin huonoon, jopa tuhoisaan lopputulokseen. Esimerkkinä vaikkapa kiipeily tai melonta, joissa yksikin virhe voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin ja ne ovat usein välittömiä ja konkreettisia.
Tällainen konteksti asettaa johtajuuden aivan uuteen ja konkreettiseen asemaan suhteessa lopputulokseen. Johtajuudessa tehdyt virheet näkyvät usein hyvin nopeasti ja erittäin selkeällä tavalla. Tämä on myös toisaalta tehokas ja hyödyllinen mahdollisuus oppia johtamista, jos asiat toteutetaan esimerkiksi ammattitaitoisen oppaan tai kouluttajan valvonnassa. Saatava hyöty onnistuneesta johtajuudesta on näkyvä, samoin epäonnistunut johtajuus antaa meille selkeän signaalin asioista joita meidän olisi syytä parantaa tai kehittää itsessämme.
Henkilöstöjohtamisen näkökulmasta luonto tarjoaa mahdollisuuden nähdä "kiihdytetysti" mitä tapahtuu jos ryhmästä yksi esimerkiksi väsyy. Se vaikuttaa nopeasti koko ryhmään ja moneen asiaan koko ryhmän näkökulmasta. On löydettävä omasta johtajuudesta keinoja joilla tilanne saadaan ratkaistua ja mahdollisesti ennaltaehkäistyä jatkossa. Kun ihminen joutuu oman mukavuusalueen ulkopuolelle, on mahdollisuus, että herkemmin nousee näkyviin yksilön todellinen luonne ja kyvyt niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä luo pohjaa todelliselle johtamiselle.
Hyväkään johtaja ei aina pysty viemään ryhmää perille yksinään, tarvitaan jaettua johtajuutta. Jaetussa johtajuudessa ryhmän vetäjä hyödyntää ryhmä sisäisiä resursseja ja jakaa tehtäviä yksilöiden osaamisen, taitojen ja kokemuksen pohjalta. Luonnossa ja luontoaktiviteettien kautta on mahdollista oppia tuntemaan oman ryhmän jäseniä paremmin ja löytää piilossa olevia vahvuuksia. Tämä perustuu siihen, että kun kyseessä on jokaisen oma, konkreettinen hyvinvointi ja tarpeet, niin silloin myös aktivoituvat yksilön omat selviytymismekanismit, jotka saattavat olla syvällä piilossa arkisessa ja turvallisessa ympäristössä. Taitavalla johtamisella ne on valjastettavissa yhteisen tavoitteen saavuttamiseen ja tehokkaampaan toimimiseen ryhmänä. Tarvitaan vain luottamusta ja vastuun jakoa, niin nämä resurssit on saatavissa käyttöön. Toki huonolla johtajuudella on mahdollista saada aikaan myös käänteinen vaikutus.
Luonto ja luontoaktiviteetit tarjoavat oivallisen mahdollisuuden johtajuuden kehittämiseen sekä johdettavana olemisen harjoitteluun. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi melontaoppaiden ja luontoammatilaisten koulutukseen liittyy oleellisesti johtamisen koulutusta ja harjoittelua. He ovat tulevaisuudessa niitä ammattilaisia, jotka vastaavat asiakkaiden henkisestä, sosiaalisesta ja fyysisestä turvallisuudesta, jopa hyvinkin haastavissa olosuhteissa. Silti johtajuudessa toistuvat samat lain-alaisuudet niin luonnossa kuin vaikkapa tuotantotiimin johtamisessa.
"The good leader
controls his team as a conductor inspires his orchestra. He weighs the
difficulties ahead. He is a master of his craft. He knows the strong points and
weaknesses of his musicians and of himself. He is willing to stand out in front
and to lead from start to finish, through easy passages and through
difficulties. At times he may give the soloist his head, but the soloist has
his entry and exit, the conductor must be in charge right to the end".
Adam Arnold Brown, First Warden, Eskdale Outward Bound School
bloggasi jonne
