Ensimmäinen melontakokeilu opiskelijaryhmän kanssa Päijänteellä, toukokuussa. Opiskelija kikkailee melansa kanssa ja kaatuu kylmään veteen. Melon nopeasti hänen viereensä ja ryhdyn reskuttamaan. Samalla huudan toista ohjaajaa, joka on jossain takavasemmalla. Opiskelija ei tahdo päästä takaisin kajakkiin ja haukkoo henkeään. Kun vilkaisen sivulleni, työpari sujahtaa juuri vierelleni ja nappaa kajakistani kiinni. Saamme opiskelijan autettua kajakkiin ja melomme rantaan.
Olen itse koskimelontakurssilla Ahviolla. Elämäni ensimmäistä kertaa kunnon koskessa. Virtaan meno epäonnistuu, ja huomaan taas tutustuvani Kymijoen vesistön vedenlaatuun kaikilla aisteilla, pinnan alapuolella. Kun pulpahdan pintaan, kouluttaja on jo vierellä, kajakki tyhjenee vedestä ja yhtäkkiä istun jo paatissa naureskelemassa. Kouluttaja on ehtinyt nähdä, mitä tapahtui ja antaa vinkin vastaavien virheiden välttämiseksi. Melonta jatkuu.
Ammattilaisen puolesta ei tarvitse jännittää. Se, mikä on tarpeellista, tapahtuu kuin itsestään, tarkasti ja varmasti, tyylikkäästi ja erikseen pyytämättä. Ammattitaitoa ei voi tositilanteessa teeskennellä, vaan se (tai sen puute) paistaa silmille kuin tuhannen lumenin otsalamppu.
Kun opetetaan taitoja, vaikkapa erilaisia luontoaktiviteetteja, on oman osaamisen oltava selvästi vahvempi kuin oppijalla. Itse opetan ammatillisena opettajana joidenkin luontoaktiviteettien perusteita, mutta oppijoiden osaamisen tai olosuhteiden vaativuuden kasvaessa ojennan suosiolla viestikapulan näiden aktiviteettien ammattilaisille. Kouluttajan osaamisen on oltava sitä tasoa, että oppija voi turvallisesti siirtyä pois omalta mukavuusalueeltaan. Oppijoilla on tavallaan tilaa ottaa epäonnistumisen riski. Esimerkiksi melonnassa hyvä kouluttaja voi viedä ryhmän pidemmille retkille ja haasteellisempiin keleihin kuin mihin he keskenään voisivat lähteä. Oppimistilanteita tulee vastaan tiheämmin ja kehittyminen on nopeampaa.
Opettajan työhön kuuluu vahvasti toisten osaamisen arvioiminen. Pystyykö oppilas jo ohjaamaan asiakasryhmää itsenäisesti? Onko hän valmis lähtemään työssäoppimaan tai osaako kasvilajit riittävän hyvin? Vaikeampaa on kuitenkin valita ammattitaitoisia kouluttajia kursseillemme. Luotettavien, tuttujen ihmisten suositukset ovat tärkeitä. Usein kuitenkin valinnan ratkaisevat omat kokemuksemme yhteistyöstä kyseisen kouluttajan kanssa, tai jopa kokemus hänen asiakkaanaan olemisesta. Sieltä jostain kosken kuohujen seasta tai loputtomien pitkospuiden varrelta löytyy usein se tietty hetki, jolloin itse vakuuttui tämän ihmisen ammattitaidosta. ”Silloin tiesin” –hetki.
Sillä niin se vaan on, että mitä enemmän opiskelijat opiskelevat näiden ammattilaisiksi todettujen kouluttajien johdolla, sitä useammin saan kokea ”silloin tiesin” –hetkiä myös opiskelijoiden työtä seuratessani.
Home is now behind you. The world is ahead! (J.R.R. Tolkien: Hobitti)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti