torstai 18. huhtikuuta 2013

Turvallisuus vs. asenne vai turvallisuusasenne

Sattuneesta syystä tämä asia on pyörinyt mielessä viimepäivät, on se aika vuodesta, jolloin meilläkin valmistaudutaan yrityksen turvallisuustarkastukseen ja samalla päivitetään siihen liittyvät asiakirjat.

Itse koen aina nämä kehittämistilaisuuksiksi ja myöskin syvemmän itsereflektion paikoiksi, pidänkö asioita itsestään selvinä ja mitä siitä paihimmassa tapauksessa voi seurata.

Olen aina ollut sitä mieltä, että turvallisuus ei ole välineitä, teknistä suorittamista tai suuria sanoja, vaan enemmänkin asennekysymys ja tapa ajatella. Jos mieli, ymmärrys ja asenne ei ole mukana, toiminta voi näyttää ulospäin "superturvalliselta", mutta onkin jotain aivan muuta.

Turvallisuus mieltyy päässäni suuremmiksi kokonaisuuksi ja niiden kokonaisuuksien sisäistäminen / ymmärtäminen on keskeisempää kuin uusimman ja hienoimman teknisen innovaation ostaminen (jonka ominaisuuksista ymmärrän vain ehkä puolet jos sitäkään).



Kokemuksesta olen saannut oppia, että yksinkertainen on kaunista! Tekniikan / varusteiden taakse on helppo paeta, varsinkin jos olo on hämmentynyt tai epävarma, mielestäni tämä ei kuitenkaan ole hyväsyttävää, kun vastuullasi on muitakin kuin oma luiseva peppu.
Tämän takia työssäni olen yrittänyt omaksua asenteen, että kaikki mitä teen, pitää olla turvallisuusnäkohdista katsoen omalla "mukavuusalueella", koska luontoäidin heittämät "pikku yllärit" voivat heittää sinut nopeasti "kasvualueelle". Siellä ei välttämättä ole, yleisen turvallisuuden kannalta, hyvä ohjaajana oleskella liian pitkään koska epävarmuustekijät lisäävät riskejä.

Siksi mietinkin nykyään hyvin usein, että onko omat taitoni / ymmärrys suhteessa toimintaan hyväksyttävällä tasolla, vai pitääkö toimintaa muuttaa? Miten voin vaikuttaa asiaan, jos en halua muuttaa toimintaa tai haluaisin jopa lisätä haastavuutta ja silti totean että rajoilla mennään? Vastaus kohdallani oli lopulta helppo, jatkuva lajien harrastaminen ja lajeissa kouluttautuminen sekä pyrkimys kehittymään niissä, myös vapaa-ajalla, antaa varmuutta ja mielenrauhaa. Haluaisin myös uskoa, että oma intohimo ko. lajeja kohtaan heijastuu myös ihmisiin joita työssäni tapaan, toivottavasti vielä positiivisella ja motivoivalla tavalla.




Ensiviikolla selviää, onko syytä korjata omaa ajatusmaailmaani ja onko asenteissani tarkastamisen aihetta tai korjattavaa! Varmasti luvassa on ajatuksia herättäviä opimiskokemuksia, itsereflektiota. Odotan myös innolla palautetta siihen, miten olen asioihin suhtautunut tai ollut suhtautumatta. "KISSS" ;)

Ps. blogi sisältää kuva-arvoituksen, sitä voimme pohtia tuolla kommenteissa!

Bloggasi Jonne

2 kommenttia:

  1. Kuva-arvoitus:

    Mitä kuvassa on tapahtunut tai tapahtumassa? Onko kaikki kohdallaan?

    VastaaPoista
  2. Hämmentävää nähdä Spiderman ilman virkapukuaan :) t. Hanna

    VastaaPoista